maanantaina, marraskuuta 24

AJATUKSIA

Hei. Tylsää aloittaa postaus pahoitteluilla, mutta koen niiden olevan nyt paikoillaan kun edellisestä postauksesta on kulunut melkein kaksi kuukautta. Motivaatio on nollissa aivan kaiken suhteen. Kylmät säät toivat mukanaan vuosittaisen syysmasennuksen ja mun on aika vaikea keksiä aamulla syitä nousta ylös sängystä. Tietysti velvollisuudet - kuten työ - on hoidettava, mutta siihen se oikeastaan jääkin ja kaiken muun olen lokeroinut turhaksi ja tarpeettommaksi. Näihin lukeutuu valitettavasti niin koulu kuin urheilukin. Mieluiten makaan sohvalla ja turrutan aivot Geordie Shore -maratonilla, tai katson Modern Familyn tuotantokausia ties monetta kertaa, sillä kaikki muu on yksinkertaisesti liikaa.

Elämä ei ole reilua. Usein kuulee puhuttavan, että sillä on tapana paiskata kaikki vastoinkäymiset kerralla syliin. Todella vittumaista. Ehkä tarkoitus on rämpiä, selviytyä niistä koettelemuksista parhaansa mukaan, jotta voi nousta sieltä vahvempana kuin koskaan. Se mikä ei tapa, vahvistaa (ja sattuu muuten ihan helvetisti).

Vielä vähän aikaa sitten oli toisenlaista. Oli iloisia uutisia, ihania uutisia jotka halusin jakaa myös blogissani heti kun aika olisi oikea. Haaveilin, että käyn ostamassa ne pienet, ihan minikokoiset Air Forcet sekä kuvittelin päässäni tilanteen, jossa haen ysiluokkansa päättävälle teinille muutaman bissen iltaa varten. Ja kaikesta muusta mitä siihen väliin mahtuisikaan, sillä mä saisin helmikuussa pikkuveljen. Naureskeltiin yhden kaverin kanssa, että pikkujäbähän on jo 3-vuotiaana Jokereiden junnuleirillä ja hokkarit on jalassa ennen kuin opitaan edes kävelemään.

Mutta vaikka miten yrittäisi suunnitella ja valmistautua, eivät asiat aina mene niin kuin niiden pitäisi ja se on osa elämää. Silti, viime viikolla siunaustilaisuudessa katsoessani pientä arkkua, en voinut ajatella muuta kuin miten helvetin väärin se on. Ei niin pieniä arkkuja saisi olla. Ei sellaisia saisi edes tehdä.

Niin.. Siinäpä niitä nyt olisi, osa ajatuksiani ja elämääni. Tulevaisuudesta ja blogin tulevaisuudesta en osaa oikein sanoa mitään, kirjoitan jos siltä tuntuu. Ehkä postailen vain kuvia, jokatapauksessa ihan fiilispohjalta mennään ja tehdään. Nyt en voi kuin ottaa päivän kerrallaan ja toivoa, että paremmat ajat ovat edessä.

jii

Love, Jannina

23 kommenttia:

  1. Voi ei, kamalaa.. :( <3 Mun on tehny jo pari kuukautta mieli kysellä sun kuulumisia ihan muutenkin, mut en sit viittiny häiriköidä. Otan osaa <3 Ja jakselemisia sinne..

    VastaaPoista
  2. <3 paljon voimia sulle, en voi kuvitellakaan miltä susta tuntuu

    VastaaPoista
  3. Voi kuule, en tiedä miten pitäis tää kommentti alottaa.. Musta itestäni tuntuu että tää elämä on ollut tän vuoden aivan tajuttoman perseestä. Aivan täyttä paskaa (en jaksa hienostella nyt ollenkaan). Menetin isoäitini alkuvuodesta - en edes muistanut miten kamalalta se tuntuu, menettää jotain niin älyttömän rakasta. Nyt loppuvuonna tätini, isän siskon aviomies lähti sinne valkosten pilvenhattaroiden toiselle puolen. Joten tiedän jotenkin, miltä susta tuntuu. Blogi on ihan tois-sijanen juttu, sun hyvinvointi on tärkeämpi.
    Itse oon selvinny kaikesta tästä (en tietenkään noista täysin yli ole päässyt vielä) poikaystäväni avulla. Hän on ollut mulle olkapäänä lukemattomat yöt, kun on ikävä iskenyt. Ja tsempannut ihan todella paljon. Noihin ei auta kun se, että ottaa sitä omaa aikaa ja käsittelee asioita. Tsemppiä sulle ihan tosi paljon, toivotaan että ens vuodesta tulis parempi, itse ainakin sitä toivon niin kovin :(

    VastaaPoista
  4. Paljon voimia teidän koko perheelle...♥

    VastaaPoista
  5. Voi kamala :( otan osaa <3 en kestä kui surullista :( pärjäilehän<3

    VastaaPoista
  6. Voi Jannina ♥ ota kaikki aika minkä tarvitset, kyllä me jaksellaan lemppari bloggaajaa venailla. Ei ois voinut olla paljon kamalampia uutisia. Ihan kamala olo tuli sinun sekä perheesi puolesta. Paljon, paljon voimia ja haleja. ♥

    VastaaPoista
  7. Voi ei!! Otan osaa tosi paljon :( voimia pimeyteen, onneksi se ei ole ikuista ♡

    VastaaPoista
  8. Aivan kamalaa ja varmasti hirveän raskasta teidän koko perheelle, voimia teille!

    VastaaPoista
  9. Voi vitsi, Jannina, sä kirjotat niin hyvin! Itku tuli... :( tsemppiä ihan hirveesti kaikkeen! ja kiva kun vähän tulit avaa kuulumisia tännekin <3 t. lukija :)

    VastaaPoista
  10. Otan osaa. En usko että sinulla on mitään velvollisuutta pahoitella blogissa ollutta hiljaisuutta tuollaisten tapausten jälkeen. Voimia!

    VastaaPoista
  11. Voi ei, voimia ja tsemppauksia sinne! :( itsellenikin tämä syksy on ollut elämän pahin ja rankin.. toivottavasti paremmat ajat on tulossa.

    VastaaPoista
  12. Paljon voimia sulle ja sun perheelle. <3

    VastaaPoista
  13. ei näin kamaliin asioihin osaa edes sanoa mitäään :( <3

    VastaaPoista
  14. Voi ei, hurjasti voimia! :( <3 Ja postailet sit kun siltä tuntuu, älä pidä kiirettä! Täällä me sua odotellaan:)

    VastaaPoista
  15. Voi ei.. Ihan kamalaa. En voi kuvitellakaan miltä sinusta ja perheestäsi tuntuu nyt. Sun fiilikset on ihan oikeutettuja, älä murehdi turhasta vaan keskity itseesi ja läheisiin. Voimia ja tsemppiä ihan hurjasti. <3

    VastaaPoista
  16. mua vähän ärsytti kun kyselit postausideoita sillä huomasi ettei blogista tuuoikein mitään, mutta en mä tällaisia syitä osannut kuvitellakaan. :( <3 voimia. tää pimeys vie voimat kyllä helposti, toivottavasti saisit asioista taas kiinni. <3

    VastaaPoista
  17. Voi apua, miten tutulta toi kuulostaa... Mun pikkuveli menehty ihan vaan parin päivän ikäsenä ja siis oikeesti, sitä tuskan määrää ei vaan voi sanoin kuvailla. Ihan järkyttävää. Siitä on nyt jo reilu kaheksan vuotta, mut kyllä se silti edelleen pyörii päässä ja sattuu, tottakai. Voimia kuitenkin, haavat parantuu ajan kanssa, sen tiedän ♥

    VastaaPoista
  18. Ihan alyttoman hyva teksti Janni! Otan osaa <3 Lampimat halit teille kaikille sinne.. Nim. tiedat kyl kuka on Atlantin toisel puolel

    VastaaPoista
  19. Aivan älyttömästi voimia koko perheelle! ja kiitos kun jaoit asian, tosi rohkeasti tehty!

    VastaaPoista
  20. herran jumala, ihan kamalaa :'( miten sun äiti voi? :'( en voi kuvitella teidän tuskaa :(

    VastaaPoista
  21. kurja juttu mutta maailmassa on/tapahtuu paljon pahempiakin asioita. Eteenpäin on vain mentävä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon pahempia asioita? Mä en tiedä mitään hirveämpää kuin oman lapsen kuolema, tai omalla kohdallani sisaruksen menehtyminen. Kuka vittu sä oikein kuvittelet olevasi arvioimaan ja arvostelemaan toisten ihmisten surua? Ole hyvä ja pidä jatkossa mielipiteesi itselläsi.

      Poista