torstaina, elokuuta 25

23

happy smile

Ensimmäinen kappale on kirjoitettu aika lailla vuosi sitten, mutta koska bloggaminen oli tuolloin niin epäsäännöllistä, jätin sen julkaisematta. Päätin lisätä sen kuitenkin nyt tähän tekstiin, vuoden jälkeisiin tunnelmiin, sillä täytin tänään 23 vuotta.

***

Täytin parisen viikkoa sitten 22 vuotta. Mietiskelin elämääni ja mitä kaikkea mulle onkaan vuoden aikana tapahtunut, niin hyviä kuin huonoja asioita. Aika hurja vuosi ollut, mutta on tähän mahtunut paljon hyvääkin. Olen löytänyt ympärilleni ihan mahtavia tyyppejä, lähentynyt mun ystävien kanssa entisestään ja tajunnut olla hukkaamatta energiaa sellaisiin suhteisiin, jotka ei loppupeleissä anna mun elämään mitään positiivista, vaan lähinnä kuluttavat voimavaroja. Tämä vuosi on ollut suuren henkisen kasvun ja aikuistumisen vuosi. Vaikka edelleen olen aika hukassa esimerkiksi sen suhteen, että mikä musta tulee isona, niin moneen muun asian suhteen oon kokenut jonkintasoisen valaistumisen.

***

Sellaisissa tunnelmissa painittiin siis vuosi sitten. Varmasti olen kasvanut henkisesti ja aikuistunut jonkin verran joka vuosi, mutta tällä hetkellä olo on todella ristiriitainen. Oon ollut varmaan koko mun aikuisiän ajan - tai siis ajan jona olen ollut täysi-ikäinen jotenkin hakusessa. Lähiaikoina oon pohtinut paljon oman elämän ja elämän tarkoitusta yleisesti ja jotenkin mun pienet aivot on ihan sippuralla kaikesta.

Nautin mun elämästä ja olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen kaikesta, mitä se on tuonut tullessaan. Silti, ajoittain mun olo on vähän sellainen millainen kärpäsellä on varmaan kun se on vahingossa eksynyt sisätiloihin. Se yrittää epätoivoisesti etsiä pääsyä takaisin ulkomaailman vapauteen, mutta törmää jatkuvasti lasiin. Ahdistunut.

Varsinkin näin syntymäpäivän aikaan sitä rupeaa helposti miettimään mitä pitäisi olla jo saavutettuna. Mitä muut mun ikäiset tekee tai on jo tehneet. Olin kesän alussa mun ala-asteen ajan parhaan ystävän valmistujaisissa, hän valmistui tradenomiksi. Mulla taas on kirjoitukset vasta edessä, nyt syksyllä ja keväällä saan vihdoin lakin päähän. Olin onnellinen ja ylpeä ystävästäni, mutta samalla mielessäni tunsin olevani itse epäonnistunut.

Nyt olen yrittänyt kääntää ajatusmalliani. En ajattele asioita, joita en ole vielä saavuttanut, vaikka muut ehkä ovat. Minä en ole kuin muut, eivätkä muut ihmiset ole minä. Nyt keskityn siihen kuka olen ja mitä itse olen saavuttanut. Myönnän roikkuneeni liian kauan omalla mukavuusalueella ja ns. mennyt virran mukana, ilman mitään isompaa suunnitelmaa. Elänyt hetkessä ja nauttinut.

Eikä siinä mitään väärää. Nyt 23 mittarissa ja on aika vaihtaa vaihdetta. Haaveilu ja unelmointi tekemiseen ja toteuttamiseen. Edelleen hetkistä nauttien, mutta pelkällä haaveilulla löydän itseni tästä samasta tilasta vielä kymmenen vuoden päästä. Sen sijaan, että miettisin mitä olisi tai pitäisi tehdä, tulee kysyä mitä haluan tehdä? Ja vain kokeilemalla erilaisia asioita (myös niitä, joita ei ehkä ensin huvittaisi) se voi selvitä.

Olen todella intohimoinen ihminen ja kun löydän asian, joka kiinnostaa, niin mut on todella vaikea saada irti siitä.

Esimerkiksi kirjoittaminen, kun ajatus virtaa saatan istua koneen tai lehtiön ääressä useita tunteja. Sama lukemisen kanssa, lapsena luin öisin aina salaa peiton alla kirjoja taskulampun avulla. Kun kuulin äidin tai isän lähestyvät askeleet, sammutin lampun ja leikin nukkuvaa. Kirjat veivät mukanaan ja aina oli pakko lukea vielä yksi kappale. Ja vielä yksi. Joskus niin kauan, että havahduin aamuyöllä neljän aikoihin siihen, että kirja oli kokonaan luettu. Omaan saman intohimon luomista kohtaan, kuten askartelu, vaatekokonaisuuksien miettiminen ja sisustaminen. Se mun juttu on varmasti jotakin näistä, yhdistettynä.

Jokainen elämä on ainutlaatuinen ja kaikilla on se oma polku, jota pitkin kulkee. Alku ja loppu on kuitenkin sama, mutta se mitä väliin mahtuu voi vaihdella aika lailla. Ei sen tarvitse mennä niin kuin jollain muulla menee. Häpeä siitä, ettei ole kulkenut osoitettua polkua, on turha. Polulta saa ja pitää poiketa, jotta voi löytää oman tien.

suvilahti

- Jannina


tiistaina, elokuuta 16

KALLION KIRPPULÖYTÖ

helsinginkatu recci

Helsinginkadulle on hiljattain ilmestynyt uusi second hand store, eli tuttavallisemmin siis kirpputori. Recci sijaitse osoitteessa Helsinginkatu 16, mutta löytyy myös Unioninkatu 45:sta. Paikka yllätti mut positiivisesti tarjonnallaan, vaikka olikin suppeampi kuin isoimmilla kirppariketjuilla. Tein muutaman super kivan löydön, ne saatte nähdä myöhemmin. Merkkivaatteita oli mukavasti ja hinnat hieman huokemmata kuin esim. UFFilla.

Parasta: alakerrassa on huone, jossa kaikki tuotteet on euron!

Käytiin Sinin kanssa pyörähtämässä myös Fidan lähetystorilla, josta nappasin mukaan uudet verhot ja tyynynpäälliset. Kämpän sisustus alkaa pikkuhiljaa olla jotenkin edes kohdillaan, vaikka ikuisuusprojektihan se on. Leppävaarassa asuessa meidän makuuhuone oli oikeastaan täysin valkoinen (ykstyiskohtia lukuunottamatta) ja oma tyylisuunta sisustamisen suhteen oli jokseenkin hakoteillä ja vaikka pidinkin meidän makuuhuoneesta, ei kokovalkoinen ole yhtään mua. Nyt olen saanut Kallion kotia päivitettyä omannäköiseksi ja toivon mukaan pääsen esittelemään sen teillekin pian!

sini

katri valan puisto

Vitsi miten pienestä ihminen voi tulla onnelliseksi. Aurinkoinen päivä ja uudet ihanat jutut kotiin, ah! Nyt voi painaa pään tyynyyn tyytyväisenä ja toivoa, että huominen olisi yhtä mahtava. Ai niin, mä löysin vielä kuvassa olevat, jo kadonneiksi luulemani arskat äidiltä - happiness! Alhaalla tämän päivän löydöt, josta saa pienen käsityksen millainen feng shui mun kodissa vallitsee. Mainitsinko jo, kuinka iloinen niistä olen?

flea market stuff

torstaina, elokuuta 4

VETOVOIMAN SALAISUUS

Luin reissussa mielenkiintoisen kirjan nimeltä Vetovoiman salaisuus (kirjoittanut Michael J. Losier), joka käsittelee no tietysti, vetovoiman lakia. Suosittelen teosta lämpimästi aivan kaikille, mutta erityisesti niille ihmisille, joilla tuntuu olevan aina epäonnea esimerkiksi parisuhteiden kanssa ja niille, joiden jokainen maanantai tuntuu olevan epäonnistumisia täynnä. Kirja sisältää myös loistavia vinkkejä myyntityötä tekeville henkilöille.

chill

Kirja antaa ohjeita siihen, kuinka vedät haluamiasi asioita puoleen. Ihminen säteilee kerrallaan joko positiivista tai negatiivista energiaa ja luonnollisesti vedät puoleesi samaa energiaa, jota säteilet. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki tuntuu menevän päin persettä ja juuri kun luulit, ettei huonommin voisi mennä, matto vedetään jalkojen alta? Se on vetovoiman laki. Olet menossa kokeeseen ja ajattelet sen menevän huonosti, niin mitä luultavimmin niin myös käy. Kun taas juokset bussiin ja ajattelet, että kyllä mä ehdin, mahdollisuutesi oikeasti ehtiä kyytiin nousevat myös.

Parasta on, että voit itse päättää, säteiletkö positiivista vai negatiivista energiaa! Olen aina ajatellut omaavani erittäin hyvän tuurin. Esimerkiksi kun ostan arvan, uskon aina voittavani. Tässä on kuitenkin ehkä kyse enemmänkin sattumasta kuin vetovoimasta, mutta optimistinen asenne on positiivista energiaa joka vetää puoleensa lisää positiivista energiaa. Toimenkuvaani kuuluu osittain myös myynti ja olen huomannut, miten paljon ajatuksen voimassa on oikeasti voimaa. Jos ajattelen, etten saa diiliä clousattua niin se tuskin myöskään onnistuu. Jos taas lähden myymään "maaliin menee" -mentaliteetilla, niin onnistumisia alkaa sadella kuin sieniä sateella.

Niin kuin kaikilla, myös mulla on huonoja hetkiä. Kun makaa koko päivän sohvalla masiksissa funtsien kaikkea elämän vääryyttä ja hirveyttä, niin suurella todennäköisyydellä pian kaataa kahvit syliin tai lyö varpaansa johonkin.

zen life

Ei ole turhaan olemassa sanontaa "positive mind - positive life". Ihmisestä huomaa helposti, säteileekö hän sillä hetkellä positiivista vai negatiivista energiaa. Olen pannut merkille, että tietyillä ystävilläni on ns. jatkuva positiivisuuden aura ympärillään ja heillä on eri elämänosa-alueilla tavallista enemmän onnistumisia. Samalla tiedän tyyppejä, joiden elämä tuntuu täyttyvän epäonnesta ja suosta noustaan vain jotta sinne voitaisiin kaatua uudestaan.

Tsempatessa tällaista ihmistä vastaus saattaa usein olla jotain seuraavanlaista: "no ei mulle kuitenkaan", "älä viiti" tai "en usko". No ei varmaan kun asenne on tuo. Myös sanat sisältävät tietynlaisia energioita ja sanavalintasi kertovat, millaista energiaa säteilet. On parempi sanoa tavataan ajoissa, kuin älä myöhästy.

Mun elämässä on tapahtunut viime aikoina paljon hyviä asioita. Uskon, että mun aura on ollut pitkälti positiivinen viime kuukausien ajan. Mietin eilen, että olisipa kiva lähteä vielä pienelle matkalle ennen koulun alkamista (esim. Pärnuun) ja sitten se tapahtui. Pesin pyykkiä ja selailin mun sähköpostia kun silmäni osui uuteen viestiin. Hain jokin aika sitten mukaan bloggaajille tarkoitetulle Tukholman -matkalle ja mikä onni sattuikaan, että mut valittiin - Södermalm kutsuu!

Upeeta torstain jatkoa kaikille 

maanantaina, elokuuta 1

VACAY MODE

Heippa! Kirjoittelen tätä postausta hieman ahdistuneissa tunnelmissa, sillä heitin tänään hyvästit lomailulle ja kampesin itseni aamulla töihin. En muutenkaan ole mikään aamuvirkku, mutta näin lomanjälkeisenä maanantaina suoritus tuntui överi raskaalta. Tuntuu siltä kuin olisin vasta päässyt kunnolla lomafiilikseen, mutta toisaalta mulla ei ole ikinä ollut näin lyhyttä lomaa. 10 päivää meni Kroatiassa ja vajaa viikko Suomessa. Eniten nautin siitä tunteesta, kun illalla nukkumaan mentäessä ei oo minkäänlaista stressiä siitä, että huomenna pitäis olla tiettyyn kellonaikaan paikassa X. Mulle todellinen lomailu tarkoittaa nimenomaan sitä, ettei katso kelloa ja on muutenkin sekaisin siitä, että mikä päivä oikein on.

Halusin postata vielä ennen Kroatiaan lähtöä, mutta itselle erittäin ominaiseen tapaan olin tietysti jättänyt kaikki pakolliset asiat - kuten pakkaamisen - aivan viime tinkaan, eikä aika yksinkertaisesti riittänyt. Lentokoneessa yritin vielä ladata flickriin pari kuvaa, mutta homma ei edistynyt sitten millään. Laskeutuessa Splitin lentokentälle päätinkin, että vacay mode is on ja että blogger saa luvan aueta uudestaan vasta Suomessa.

Kroatian matka itsessään oli aivan huippu! Viime vuonna meillä oli niin siistiä, että mietin onko mahdollista että olisi vieläkin hauskempaa. Reissu kuitenkin ylitti kaikki villeimmätkin odotukset. 9 päivää Hvarin saarella kului aivan liian nopeasti, mutta koska tunsi paikkaa jo entuudestaan hieman saatiin ylimääräiseen säätöön kulunut aika minimoitua. Tänä vuonna bileiden lisäksi ehdittiin tehdä paljon muutakin ja ajattelin tehdä ravintolapostauksen, koska käytiin niin monessa ihanassa mestassa syömässä. Jopa minä, maailman nirsoin ihminen, uskaltauduin maistamaan kalaa! Nyt täytyy kyllä todeta, että hieman harmittaa aikaisemmat ennakkoluuloni, sillä ruoka oli todella, todella hyvää.

Eräänä päivänä vuokrattiin avoauto ja ajettiin koko saaren ympäri. Käytiin Stari Gradissa, (Hvarin vanhin kaupunki) Vrboskassa, Jelsassa sekä Zaracén rannalla uimassa. Reissun kohokohta oli varmaan kruisailu auringon laskiessa vuorten huipulta takaisin Hvarin keskustaan; tytöt kyydissä ja hyvän musan soidessa. Taatusti yksi unohtumaton ilta elämässäni!

port of hvar 3

zarace beach

mojito to go

stari grad

market

hvar island

flowers sunset

old car

zarace beach

stari grad city

adriatic ocean

split burgers

zarace


13874760_10154258855513820_1903930004_n

keskiviikkona, heinäkuuta 6

PARHAAT HIUSTENPIDENNYKSET

pidennykset

bronde

curls

Hiustenkasvatusoperaationi ei sujunut toivotulla tavalla, mutta halusin pitkät kutrit kesäksi ja kävin laitattamassa sinetit viime viikolla Studio 36:lla. Kampaajani Otto sanoi jo konsultaatiossa, että tästä tulisi paras tukka, joka mulla on ikinä ollut ja niin muuten on! Blogiani kauemmin lukeneet tietävät, että päässäni on ollut jos jonkinmoista lisäkettä, mutta viimeksi sinetit mulla oli 2013, silloinkin Oton laittamana. Tästä näet millainen se oli!

Takaisin nykyhetkeen. Toiveenani oli raidoitettu tummempi blondi / vaaleanruskea tukka, josta käytetään nimitystä bronde. Tietäen ja luottaen Oton taitoihin annoin hänelle suhteellisen vapaat kädet, sillä tiesin, ettei mun tarvitse lähteä kotiin pussi päässä itkua pidätellen. Hiuksiin värjättiin todella kevyt liuku, jotta tumma juurikasvuni ei heti huutaisi värjäystä.

Itse hius on B-longin ja 45 senttinen mikä on juuri sopiva ollakseen pitkä, muttei överi. Päähän laitettin viisi punttia kolmea eri sävyä (tai oikeastaan neljää, sillä yhtä sävyä värjättiin vielä hieman). Sinetit on kaikki puolitettu luonnollisemman lopputuloksen vuoksi. 2013 mulle laitettiin vain 3.5 punttia, sillä omat hiukseni olivat niin katkenneet ja huonossa kunnossa.

On sanomattakin selvää, että rakastan tätä tukkaa ihan yli kaiken! Mikäli ihastuit myös ja haaveissa on pidempi kesätukka, suosittelen Studio 36:sta sydämeni pohjasta. Liike sijaitsee Hämeentiellä Helsingin Kalliossa.

STUDIO 36 FACEBOOK SIVUT
PUH. 045 6017580
HÄMEENTIE 36

studio36

36

otto